Taas on se aika vuodesta kun jaetaan kotimaisen Jussi-patsaan isoveljeä maailmalle, eli Oscarit. Kaikkia isompia ehdolla olevista leffoista en ole nähnyt tällä kertaa, harmillisesti ei ole ehtinyt, mutta tuleehan nuo nähtyä vähitellen. Itse olen sitä porukkaa joka tietysti katsoo suorana, mutta seuraa myös red carpetin. Mukava nähdä uusia naamoja ja vanhoja konkareita, ja kuunnella mitä kelläkin on sanottavaa. En kyllä muotipuolesta välitä pahemmin..

Kello on nyt 2:43 ja itse gaala alkaa reilun puolen tunnin kuluttua. Etukäteistunnelmina sanoisin, että vaikka The Departedissa omat heikot kohtansa olikin, toivoisin sen voittavan. Ellei parasta elokuvaa niin vihdoin Martin Scorsesen pitäisi jo voittaa parhaan ohjaajan pysti, vaikka toisaalta Clint Eastwoodin häviö harmittaisi vähän sekin. Tosin vuonna 2005 oli vähän vastaavanlainen kisa menossa kun Scorsesellä oli The Aviator ja Eastwoodilla Million Dollar Baby. Silloin Million Dollar Baby ansaitusti voitti (vaikkei Aviatorkaan toki huono ollut). Seuraavassa kappaleessa jo sitten onkin, että miten tänä yönä kävi, kaikkia voittoja en todellakaan lähde listamaan, muutaman vaan jotka tuntuu henkilökohtaisesti tärkeimmiltä..

Niinhän siinä sitten kävi, että ennakkoon hehkutettu Babel vei kotiin vain yhden pystin. Forest Whitaker vei kotiin parhaan miespääosan roolistaan leffassa The Last King of Scotland. Parhaan ohjaajan palkinnon vei vihdoinkin Martin Scorsese, ja kuten tapoihin kuuluu, paras elokuva meni samalle pätkälle. Hyvä hyvä. Vuoden päästä sama ruljanssi…

Sehän ei itse gaalan vika ole, mutta kotimainen juontajaremmi oli taas sieltä ja syvältä. Erityisesti se hemmetin Sampo Marjomaa. Hauskat kotivideot voisi olla ihan hauska myös ilman, että hän lukisi suoraan lapusta typeriä kommentteja (jotka eivät tietysti ole hänen keksimiään). Oscarit on toki suora lähetys ja siinä mielessä vähän erilainen normaalilähetykseen nähden, mutta pahalta vaikutti kun ensi sekunneilta lähtien Sampo tuijotteli kädessä olevia lappujaan kun lunttasi mitä sanoisi seuraavaksi, eikä tuntunut muutenkaan oikein tietävän mistä puhui. Melkeinpä mieluummin katsoisin Amerikan mainostaukojen ajan sitä staattista kuvaa ja kuuntelisin itseään toistavaa pimputusta. Aiempina vuosina ei ole paljoa paremmin mennyt, mutta sentään juonto on ollut alusta loppuun kohtuullisen sujuvaa.

Ja nyt vähän unta palloon. Onneksi ei tarvi tänään mennä töihin